Suomella on kolme valtiollista ritarikuntaa, Vapaudenristin ritarikunta (1918), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (1919) ja Suomen Leijonan ritarikunta (1942). Ritarikunnat ja niiden kunniamerkit muodostavat keskeisimmän osan Suomen valtiollisesta palkitsemisjärjestelmästä.

Vapaudenristejä alettiin antaa vuonna 1918 Suomen senaatin 4.3.1918 tekemällä päätöksellä. Vapaudenristin ritarikunnan (VRR) nykyinen ohjesääntö vahvistettiin asetuksella 18.8.1944. Vapaudenristin kunniamerkeillä palkitaan kansalaisia muun muassa sotilaallisista ansioista, toiminnasta puolustusvoimien ja maanpuolustuksen hyväksi, vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä ja veteraanityöstä, ansioista kansainvälisessä kriisinhallinnassa sekä toiminnasta maamme ulkoisen turvallisuusaseman vahvistamiseksi.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin 28.1.1919 ja ohjesääntö vahvistettiin 16.5.1919. Sen kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille.

Suomen Leijonan ritarikunta (SL) on ritarikunnistamme nuorin, se perustettiin asetuksella 11.9.1942. Sen kunniamerkkejä annetaan tunnustukseksi huomattavista sekä siviili- että sotilaallisista ansioista.

Kaikkien kolmen ritarikunnan kunniamerkkejä voidaan antaa myös ulkomaalaisille. Ritarikuntien kunniamerkkejä miekkoineen annetaan vain sotilaallisista ansioista.

Kaikkien kolmen ritarikunnan suurmestarina on tasavallan presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Suurmestarin apuna Vapaudenristin ritarikunnan asioiden hoitamisessa on ritarikunnan hallitus, johon kuuluvat kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja. VRR:n kanslia toimii Pääesikunnassa. Suomen Valkoisen ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen hallitus, johon kuuluvat Suurmestari, kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. Toimihenkilöinä ovat rahastonhoitaja ja kaksi sihteeriä. SVR/SL:n ritarikuntien kanslia toimii Helsingissä Meritullinkadulla.