Suomella on kolme valtiollista ritarikuntaa, Vapaudenristin ritarikunta (1918), Suomen Valkoinen Ruusu (1919) ja Suomen Leijonan ritarikunta (1942). Ritarikunnat ja niiden kunniamerkit muodostavat keskeisimmän osan Suomen valtiollisesta palkitsemisjärjestelmästä.

Vapaudenristin ritarikunta (VR) perustettiin 4.3.1918 ja nykyinen ohjesääntö vahvistettiin  asetuksella 18.8.1944. Vapaudenristin kunniamerkeillä palkitaan kansalaisia muun muassa sotilaallisista ansioista, toiminnasta puolustusvoimien ja maanpuolustuksen hyväksi, vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä ja veteraanityöstä, ansioista kansainvälisessä kriisinhallinnassa sekä toiminnasta maamme ulkoisen turvallisuusaseman vahvistamiseksi.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin 28.1.1919 ja ohjesääntö vahvistettiin 16.5.1919. Sen kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille.

Suomen Leijonan ritarikunta (SL) on ritarikunnistamme nuorin, se perustettiin asetuksella 11.9.1942. Sen kunniamerkkejä annetaan tunnustukseksi huomattavista sekä siviili- että sotilaallisista ansioista.

Kaikkien kolmen ritarikunnan kunniamerkkejä voidaan antaa myös ulkomaalaisille. Ritarikuntien kunniamerkkejä miekkoineen annetaan vain sotilaallisista ansioista.

Samoin kuin Vapaudenristin ritarikunnan myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestarina on tasavallan presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla on yhteinen hallitus, johon suurmestarin lisäksi kuuluu kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. Toimihenkilöinä on rahastonhoitaja ja kaksi sihteeriä. SVR/SL:n ritarikuntien kanslia toimii Säätytalolla.